Hiusten ja vaatteiden tyylin tärkeydestä

Niin kuin ihmsillä on sosiaalinen silmä luonnolliseen elekieleen ilmeineen ja tekemisentapoineen, ajattelutapoineen, tunteineen, sosiaalisine asenteineen jne, niin kommunikoivat myös hiukset ja vaatteet samanlaisia juttuja mutta osin tarkoituksella jotakin painottaen. Nämä viestit ovat usein tunnelmien ja sosiaalisten tuntemusten kielellä, joka kertoo mm, onko jokin keinotekoinen, holtiton, järkeilty, elämän käytännön meininkiä, taidonnäyte, tuntevuuden tyyppi, möhkälemäinen hahmottamaton vai herkkä eläväinen. Niin kuin tarvitsemme tietoa toisten taitojen tasosta ja heidän arvoistaan ja tyypillisistä edesottamuksistaan, niin meille on myös tärkeää, että ihmiset saavat pukeutua omalla tavallaan oman taitotasonsa mukaan mielekkäästi ja että pystymme tunnistamaan noita kullekin hyviä tekemisentapoja ja arvopainotuksia sekä ymmärtämään niidwen perusteluita heidän taitotasossaan ja elämäntavassaan, sekä sitä kautta, että mitä heidän kanssaan on hyvä tehdä ja mihin heidän asenteens a, arvonsa tai taitotasonsa eivät sovi.

Jaksavaisuus ja kauneus pohjautuvat luonnollisuuteen

Lähes kaikessa tekemisessä on tärkeää tehdä itselle sopivaan tapaan omaan luontaiseenr ytmiinsä eikä liian ajatusohjatusti tai liiaksi toisilta kopioiden, ei edes toisten keksimään tärppeihin satsaten.
Esim. liikkumisessa älä ajatuksin ohjaa liikettäsi kuin olisit robotti tai jonkun - itsesi? - orja, vaan kuuntele tunteitasi, motivaatiotasi liikkua ja lähde liikkeelle sen mukana sen rytmiin ja sen tyylillä. Ajatus arvioi summittain, millaista liikettä tunne haluaa ja tunne määrää tarkan tyylin, rytmin, tekemisentavan, joka vaihtelee ajan mukana.
Syömisessä myös pitäisi kuunnella mielitekojaan, sillä ne kertovat senhetkisestä ravinnontarpeestasi, joka on riippuvainen päivän virikkeistä. Jos saat paljon luonnollisia kivoja virikkeitä, esim. hetkittäin mutta päivän kuluessa monesti, niin et tarvitse ollenkaan niin paljon ravintoa ja se, mitä luulit jonkin ravintoaineen puutteeksi, onkin voinut olla jonkin luonnollisen spontaanin tunteidesi mukaisen tekemisen tarve.
Päivän rytmissä täytyy sekä järjellä ottaa huomioon perustarpeet ja ennakoitavat kuviot että vastaavsti kuin liikkumisessa ja syömisessä, tuossa perusteerveen elämän puitteissa sallia paljon tilaa spontaaniudelle, luonnollisuudelle, tunteidenmukaisuudelle, jotta tekemisentavoista tulee hyviä ja siis jaksavaisuutta, taitoa ja kauneutta tuovia.

Kehon muoto

Ihmisillä on tyypillisesti kullakin oma luonteensa mutta eriluonteisia kavereita, työkavereita ym tuttuja. Kuhunkin luonteeseen kuuluisi sen kanssa parhaiten yhteensopiva kehonmuoto, esim. inspiroituneelle korkeat rinnat ja "ei nyt viitsis näitä rintoja taas" tapaan vakuuttuneesti tuumivalle riippuvat rinnat jotka eivät niin kerää katseita- Mutta kun kevrit ym ovat noita toisia ihmistyyppejä, niin päivän elämäntapoihin, rtymiin, näkökulmaan ja arvoihin sekä sosiaalisuuden näkökulmaan tulee tyylivaikutteita noilta muilta, kun taas omanlaisensa, itselle luonteenomainen, omaa motivaatiota, inspiraatiota, omia arvoja ja omaa puhtia sekä omia tekemisentapoja kuvasteleva kehon muoto lähtee siitä, luulisin, että on mielessä oma arvo, mielipide, tunne, tekemisentapa, oma tyypillinen vire ja on kroppansa kanssa juuri sen myötä eikä päivän muiden vaikutteiden, esim. aikataulujen ja muiden ihmisten tekemisentapojen ja minäkuvien kannalta. Silloin olisi kukin itselle luonteenomaiseen tapaan nätti positiivisten tunteidensa kohdilta tai mitä ominaisuuksia nyt vaaliikaan.

Kauneusihanne on oikeasti suuren taidon piirteitä

Lehtien ja television kauneusihanne on suurimmalta osaltaan taitojen oppimisen sanelema: otetaan mallia taitavimmista, vaikkei itse oltaisi niin taitavia, että hahmotettaisiin heidän taitonsa taidoksi.
Herkkyys eli havaintokykyisyys on taidon välttämätön edellytys, mihin taitoon minkäkin verran. Havaintokykyisyyden avulla ohjataan toimintaa hyvin sujuviin uomiin: luonnollisuus, harmonia ja tervehenkisyys. Taitavimmat myös onnistuvat eniten: positiivisten tunteiden mukaisuus ja eheät monimutkaiset superhyvin toimivat kokonaisuudet. Omaa elämää hahmotetaan lähinnä tuntein ja tuntemuksin, niinpä elämänviisaus edellyttää tunteidenmukaisuutta ja taidon näkövinkkelistä se on pääpiirteiden saamista kodalleen elämän kannalta.
Kauneus sen sijaan on oikeasti eri juttu. Se liittyy siihen, millaisia ihmisiä arvostamme, keiden suuntaan haluamme kehittyä ja ketkä tunnemme hengenheimolaisiksemme. Arvostaminen usein liittyy ymmärtämiseen eli suunnilleen samaan taitotasoon tai siis niin lähelle samaan, että huomaa toisen olevan taitava. Se liittyy myös siihen, että arvostaa toisen arvoja, sillä jollei arvosta, niin toinen näyttää jotenkin makaaberilta. Kukin on siis kaunis omiin ihanteisiinsa, arvoihinsa ja arvostamiinsa taitoihin liittyvällä tavalla, oman sosiaalisen luonteenlaatunsa ja sosiaalisten suhteidensa tyypin mukaisella tavalla. Vain osa pitää sinua kauniina, mutta he ovatkin hengenheimolaisiasi.
Kauneusihanteet ovat sen sijaan hyviä olemassa siksi, että haluamme kehittyä elämässä tärkeissä taidoissa. Kauneusihanteen mukaisella henkilöllä voi olla esim. 100 000 kertainen äly/taito, ja siksi hän on sopiva malli, jollei ole näytellyt noita piirteitä (jolloin siis hänen osaamisensa ei oikeasti ole sen korkeampi kuin sinunkaan, voipa olla osin matalampikin), vaikket tuntisikaan niitä samantyyppisiksi kuin omat muihin syihin perustuvat ihanteesi. Kauneusihanteista kuuluu ottaa mallia kauniilla tavalla: luonnollisesti, tunteidenmukaisesti, tervejärkisesti ja tervehenkisesti, rehdisti, terveistä elämäntavoista joustamatta. Siinä on sama kuin muissakin taitavissa malleissa: taidon perustaso on pidettävä mukana, siis mm tervehenkisesti perusasiat ok.

Eheydestä

Eheydestä

Kukin toiminta ja oma elämä ylipäätään tarvitsee oman tilansa ja oman rytminsä, omat tarpeensa täytetyiksi kuten ihminen oman sosiaalise n tilansa tunteakseen voivansa hyvin ja voidakseen keskittyä tekemiseensä. Kun tuolla elämän puolella on tuo oma tilansa, nuo omat tarpeensa täytettyinä ja oma tekemisentapansa, tuntuu se tuon elämänalueen eheytenä. Ja kun jokin noista puuttuu, tuntuu se särönä tuon elämänalueen vaatimusten täyttämisen kohdalla.
Tarpeita on perustarpeita, kuten levon ja ravinnon tarpeet sekä lämmön tarve, joita tarvitaan tekemiseen kuin tekemiseen, tarvitaan, jotta oltaisiin valmiita lähtemään tekemään jotakin. Toisaalta on myös yksittäisten tekemisten tarpeita kuten tarve keskittyä riittävästi, jotta tekeminen sujuisi.
Kukin tekeminen on vähän kuin arvo: kun se on saanut oman tilansa, kun se arvona on kunnioitettuna, on hyvä levollinen olo, kun kukin asia on omalla oikealla paikallaan elämässä ja tekeminen mukavansorttista.
On terveiden elämäntapojen asettamia vaatimuksia, on tarvetta omiin tekemisiin, johonkin, mistä itse pitää, on levon ja toimeliaisuuden tarpeita ja tekemisten tyypin tarpeita.
Mitä parempi elämäntapa, sitä kauniimpi, eheämpi, sitä onnellisempi ja yksilöllisempi(?) ja sitä viisaampi.

Oma jumppa vai ryhmä

Liikunnassa on tärkeää se, että pääsee toteuttamaan itseään, liikkumaan itselleen luontevin tavoin ja että liikkuu reaktiivisesti vauhdilla. Siitä syntyy liikunnan riemu ja se tuo kauneutta ja hyvää oloa, mikä taas tuo kauneutta ja hyvän olon tuoman hyvän tahdon myötä hyvin sujuvia ihmissuhteita. Mutta se edellyttää, että liikkuisi ihmisten ilmoilla jossakin liikuntalajissa tiaai vaihtelevantahtisella juoksulenkillä.
Oma jumppa kotona ei tuo näitä hyötyjä, koska siitä puuttu reaktiivisuus ja aitous. Ei ole hyvä tehdä jotakin liikettä siksi että tää nyt ois tällanen et tää tekis näitä liikkeitä tällasella tyylillä vaikka joka kerta näin monta. Koska se ei ole liikunnallista, se ei ole aitoa, siinä ei mielen ohjaava vaikutus hellitä ja anna tilaa liikunnan vaatimuksille, kehon kuuntelemiselle ja reaktiiiviselle hetkessä elämiselle. Jos tekee liikkeen ikään kuin näytellä'kseen, jättää siinä itsensä lyttyyn ja tulee paha mieli kuin olisi koko päivän istunut sisällä eikä saanut ilmaa. Ihmisen keho tarvitsee oman tilan, omat liikkumistapansa eikä niitä saa näytellä, jottei keholle ja mielelle tule huono pottuuntunut olo.
Sen sijaan liikuntaryhmissä, lenkkipolulla yms pitäisi saada liikkua itselleen luontevin tavoin, myös tuntevasti, vaihtelevantahtisesti, miesmäisyyttä tavoitteekseen turhan päiten ottamatta, uskoen että naisetkin saavat olla urheilullisia, ovatpahan vain mielenlaatunsa ja ajattelutapojensa vuoksi toisennäköisiä kuin miehet ihan väistämättä, jolleivät miesten liikkumistapaa tavoittele.
Ulkona liikkuminen luonnon helmassa tekee hyvää mielialalle.

Jos olet nätteleväinen, ei sinun pitäisi tanssia, sillä liikkumisessa tulee kovin huono olo, jos tekee tarkkaan tietynlaiset liikkeet ilman, että ne ovat aitoa itseilmaisua, jotenkin tuntuu, ettei saa elintilaa, vaikka tilanne muuten olisi ok. Jos sen sijaan haluat ilmaista itseäsi avoimesti liikkein, tanssia pantomiimin sijaan niin kuin mieliala on ja itsestä tuntuu hyvältä liikkua, niin silloin tanssi voi tuoda hyvän mielen, jollei sitä liian näyttelemisen kaltaisesti neuvota. Hyvä esimerkki on jenkka, jota kukin saa tanssia omalla tyylillään, ja huono esimerkki ovat tarkkaan määrätyt tanssiliikkeet, jotka eivät jätä tilaa omalle tyylille yksityiskohdissa. Niin siis ihminen, jonka koordinaatiokyky ei ollenkaan joudu koetteille, voi tanssia ihan hyvällä mielellä, mutta sellainen, joka väittä itseään korrdinaatiokykyisemmäksi kuin mitä onkaan, ei saa tanssista hyväätekevää vaikutusta mielialaansa vaan menee jotenkin myttyyn.