Liikunnassa on tärkeää se, että pääsee toteuttamaan itseään, liikkumaan itselleen luontevin tavoin ja että liikkuu reaktiivisesti vauhdilla. Siitä syntyy liikunnan riemu ja se tuo kauneutta ja hyvää oloa, mikä taas tuo kauneutta ja hyvän olon tuoman hyvän tahdon myötä hyvin sujuvia ihmissuhteita. Mutta se edellyttää, että liikkuisi ihmisten ilmoilla jossakin liikuntalajissa tiaai vaihtelevantahtisella juoksulenkillä.
Oma jumppa kotona ei tuo näitä hyötyjä, koska siitä puuttu reaktiivisuus ja aitous. Ei ole hyvä tehdä jotakin liikettä siksi että tää nyt ois tällanen et tää tekis näitä liikkeitä tällasella tyylillä vaikka joka kerta näin monta. Koska se ei ole liikunnallista, se ei ole aitoa, siinä ei mielen ohjaava vaikutus hellitä ja anna tilaa liikunnan vaatimuksille, kehon kuuntelemiselle ja reaktiiiviselle hetkessä elämiselle. Jos tekee liikkeen ikään kuin näytellä'kseen, jättää siinä itsensä lyttyyn ja tulee paha mieli kuin olisi koko päivän istunut sisällä eikä saanut ilmaa. Ihmisen keho tarvitsee oman tilan, omat liikkumistapansa eikä niitä saa näytellä, jottei keholle ja mielelle tule huono pottuuntunut olo.
Sen sijaan liikuntaryhmissä, lenkkipolulla yms pitäisi saada liikkua itselleen luontevin tavoin, myös tuntevasti, vaihtelevantahtisesti, miesmäisyyttä tavoitteekseen turhan päiten ottamatta, uskoen että naisetkin saavat olla urheilullisia, ovatpahan vain mielenlaatunsa ja ajattelutapojensa vuoksi toisennäköisiä kuin miehet ihan väistämättä, jolleivät miesten liikkumistapaa tavoittele.
Ulkona liikkuminen luonnon helmassa tekee hyvää mielialalle.
Jos olet nätteleväinen, ei sinun pitäisi tanssia, sillä liikkumisessa tulee kovin huono olo, jos tekee tarkkaan tietynlaiset liikkeet ilman, että ne ovat aitoa itseilmaisua, jotenkin tuntuu, ettei saa elintilaa, vaikka tilanne muuten olisi ok. Jos sen sijaan haluat ilmaista itseäsi avoimesti liikkein, tanssia pantomiimin sijaan niin kuin mieliala on ja itsestä tuntuu hyvältä liikkua, niin silloin tanssi voi tuoda hyvän mielen, jollei sitä liian näyttelemisen kaltaisesti neuvota. Hyvä esimerkki on jenkka, jota kukin saa tanssia omalla tyylillään, ja huono esimerkki ovat tarkkaan määrätyt tanssiliikkeet, jotka eivät jätä tilaa omalle tyylille yksityiskohdissa. Niin siis ihminen, jonka koordinaatiokyky ei ollenkaan joudu koetteille, voi tanssia ihan hyvällä mielellä, mutta sellainen, joka väittä itseään korrdinaatiokykyisemmäksi kuin mitä onkaan, ei saa tanssista hyväätekevää vaikutusta mielialaansa vaan menee jotenkin myttyyn.
