Ripsien luonnollinen pituus kai liittyy viehättyneisyyden määrään eli onko insinöörimäisen karsicat ja kyllästynyt cai onko viehättynyt siihen tapaan kuin kastepisarat lehdillä, udun ja lehvien läpi siivilöityvä valo yms, kai myös sosiaalisissa suhteissa samaan tapaan että liva olla tässä nyt, jolloin se on osin elämäntapakysymys. Jos joku on luonnostaan tuollaisista viehättynyt, niin se voi tuoda jotakun siltä suunnalta ulkonälöönkin, muttam pakertamalla harjoittelemalla sitä ei saa. Vastaavasti kai muita elämäntapaan liittyviä ulkonäköpiirteitä voi oma.ksua elämänbiiaudrn myötä, mutta usein se kai meinaa, wttä asian on oltava tuore, on oltava elämänsisältönä eikä urakkana. Ja silloi jos sellaisesta elämäntavasta pidät niin jlkonäkö sopii siihen.
Minulla oli aprikoosinvärinen eli vaslean ruskea villakoira, jolla aiemmin parina valkoinen pystykorva. Pentuna villakoirani lli värivirheellinen: sillä oli valkea laikku rinnassa, mikä tuntui sopivan siihen, että se piti paapovaisesta japaninpystykorvastani kovin. Yhdessä monet vuodet eläessään ne halusivat olla villakoira vähän vaalea ja japaninpystykorva vähän rusehtava. Villakoiran turkin sävy tuntui vaihtelevan ja joskys turkin tyylikin sen osalta miten se oli pidetty. Se tuntui menevän juhlapäivien ymd mukaan niin, että pääsiäinen llk pääsiäistyylinen ja vappu vappuilmeinen. Joskus katspin srn turkkia, kun lli uutisissa ollut jotain maailmalla mijin se reagoi, ja näytti, että sillä lli värillidiä öljyjä jotks muutamassa sekunnissa täyttivät karvan tietyllä aprikoosin sävyllä tai sitten se vähän ajan päästä tuumi että äh ei tätä ja veti öljyn pois karvoista. Pesun jälkeen sitä piti kehottaa pitämään turkki öljyisrnä. Turkin väri ja tunnelma tuntuivreagoivan tunnelmaan jota elettiin, esim Yhdysvaltain kobgressihyökkäysten myötä sillä lli tummemman rusehtava turkki vähän kuin ruoste, jotenkin yhdysvamltalaisen tyylknen juuri.
