Vaatteista, minuudesta ja elämäänsä tyytyväisyydestä

Yleensä, jos ostaa vaatteen, niin jos sen lokero on itselle mukavampi, jotenkin elämänviisaampi kuin oma tähänastinen, niin vaatteen kanssa on ihan kiva olla, vaikkei se olisi juuri kuvaava sille, mitä olet. Mutta jos itse teet vaatteet, niin kenties saat siihen jonkin oman ideaalisi, näkemyksesi ks. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html , muttei se nouse sen korkeammalle kuin oma näkemyksesi. Voit siis elää sen kanssa, muttei kannata laittaa sitä vaatetta kovin suureen rooliin yli itsensä, jottei lytisty, kun näkemystä ja taitoa vaatteen laatijalla ei ole enempää kuin sinulla oamsta takaa nykyisin. Jos taas vaate on jotenkin vääränlainen tai liian alkeellinen tyyliltään tai vaikutelmalla, jonka sinusta luo, niin ei kannata laittaa sitä muuhun rooliin kuin että jokin vaate vain sattuu olemaan päällä ja että itse on se tärkeä eikä vaatteen näkemys.

Jotkut olettavat, että jos meikkaa väärin tai ostaa vääräntyylisen mutta tavallaan hienon vaatteen, niin kannattaisi näytellä, että on sellainen itse oikeasti,muttei se kai niin ole, sillä silloin lytistyy itse ja elämä menisi vinhasti uria, joilla ei ole, joille ei kykene eikä oikeasti halua niin paljon, että satsaisi siihen rehellisesti, tekesi siitä elämänsä päävalintoja. Vaatteet tekevät valintoja tekemisten ja tekemisentapojen skaaloilla: mitä harrastat, mikä on tekemisentapasi, mitkä arvosi, mihin tapaan olet sosiaalinen, mikä elämänrytmisi, kypsyytesi määrä jne. Yleensä kannattavaa on esittää omat piirteensä positiivisessa valossa mutta valehtelematta: olet edes itse tyytyväinen osaan piirteistäsi tai meiltymyksistäsi, ja niin samanmieliset voivat beesailla nkemykselläsi, ja niin yleensä saat olla oma itsesi ja pääset harrastamaan asioita, joista pidät.

Rooleista ja ihmissuhteista sekä omista valinnoista

http://yksinaisille.blogspot.fi/2016/06/pariehdokkaide-maarasta.html
Oamntyylinen versio sukupuoliroolista voi tuoda useampia pariehdokkaita

Kylmä ja kostea on rankka yhdistelmä iholle

"204. Kylmä ja kostea ovat rankka yhdistelmä iholle. Jollei ole käsineitä tai jos käsineet ovat kastuneet, niin käsien iho usein kärsii. Siihen tulee karheutta ja halkeamia kuin ryppyjä, mihin auttaisi käsien pitäminen kuivina ja lämpiminä ja vedetön pakkasrasva, mutta kosteusvoidetta iholle ei saa viileinä vuodenaikoina laittaa, sillä se viilentää ja tuo iho-ongelmia. Myös muut voiteet voivat vaikuttaa vauriituneeseen ihoon eri tavoin kuin terveeseen ihoon, esim- käsiä turvottaen.
Jos kädet pesee, on ne heti kuivattava huolella ihan kuivalla pyyhkeellä, joten pyyhkeitä kenties pitäisi olla useampi. Samoin suihkussa käytyä kuivattava heti kunnolla isolla ihan kuivalla pyyhkeellä ja eri pyyhe hiuksille, puettava heti lämpöisesti päälle ja mentävä ulos vasta, kun on ihan kuiva, etenkin korvakäytävät kuivat, jottei tulisi korvatulehdusta, ja iho ei enää yhtään kostea, jottei se vaurioituisi kylmässä ja alkaisi kaivata ties mitä voiteita, mitkä taas altistavat sitä pakkasvaurioille ym viilentymiselle vaaroineen."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Kivoja vaatteita ompelemalla

Katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html

(Ja ehkä kutomisesta yms http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html linkkeineen.)


22.lokakuuta 2018   Tollaset kolme hameen ompeluohjetta, ilman kaavoja, oman maun mukaan: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2018/10/ompele-omantyylisesi-helppo-hame-nain.html

Vaatteista ja sosiaalisesta roolista

Minulla on se vaikutelma, että alaspäin kapenevat housut vaikuttavat joistakin huteroilta ja niin niiden käyttäjistä ainakin osaa tavataan kyseenalaistaa, että onko sinulla kanttia. Jos haluaa miesmallisia saada tehdä tai tervehenkisiä ja itsenäisiä, mm sotilaallisia ja käytännöllisiä, niin tasalevyisen vaikutelman antavat housut ovat siihen hyvät, vähän kuin työmiehen housut muttei niin pussit, eikä alaspäin levenevät hippihousut. Vähän tuota, että mitä jotkut kamalan paljon naisjuttuja tekevät ja kai hyvin niitä hallitsevat kaipaavat miesmallista, niin ettei se olis musta tai pissanvärinen tai metallinvärinen tai tuppi, jotka kai ovat kiistojen merkkejä, vaan toimiva, käytännönläheinen monialainen vapaus, itsenäisyys käytännössä siltä osin kuin itse haluaa.
Kanssa jumppa-asu saisi olla tuollainen väljä kuin nnuo housut, mikä onkin tavallisia verkkarimalleja,niin asun tuoma tunne ei mene sotki liikkumisen tuntemusten ja olon kanssa, ja niin on paljon helpomi ja parempi liikkua ja tulee parempi mieli ja paremmat liikunnalliset lahjat, parempi terveysvaikutus liikunnasta.http://liikuntaa.blogspot.fi/2015/06/liikunnan-innon-ja-energisyyden.html

Eri asia kuin suorat housut, jotka kai ovat insinöörimäisyyttä tai työkeskeisyyttä. Eri asia kuin perushuosut, jotka kai ovat enemmän muotoonommellut. Eri asia kuin miestenhousut, jotka yrittävät kai yleensä olla erityisesti miesten vain, kuin se olisi jotenkin mystistä. Aika tavalliset housut kumminkin, jonkin verran miesmäiset tai unisex, tekevän, liikkuvan, miestenkin töissä pärjätä haluavan, niissäkin toimeliaan naisen housut, siksi työmäiset. Tyyli sosiaalisella silmällä siis elintilaa varten, "free". Väljähkön verkkarin malli tai hiukan urasuuntautuneen naisen, vauhdilla tekevän ja monenlaista puuhaavan.

Housujen tuoma lokero on osin sitä, ettei näytä huterolta ja että on aika tavallinen ja miesten ymmärtämällä tavalla tekeväinen niin kuin sekä naiset että miehet hyvin voivat olla, jos haluavat. Ja osin muut tuumivat tyylistä: "On pukeutunut työmistyylisiin vaatteisiin. Haluaa siis olla niin kuin työmis. Työmiehet puuhaavat kaikenlaista. Niinpä sopii hänenkin puuhata kaikenlaista, jos kerran haluaa.", mutta siis kaikenlaista tavallisesti hyväksyttyä. Tavallisesti ongelmana kai on, että vaatteilla on jokin selvä viesti, esim. haluan hissutella kotosalla tai juhlia, niin että se otetaan omana valintana ja kun ei siinä ole mainittu miesten töitä vaan jotain ihan erityyppistä, niin miestentyöt tipahtavat pois sillä kertaa. Toki voi käyttää monelaisia vaatteita, mutta luulen, että jos housujen tyyli on uusi, niin puolisen tuntia ihmisten ilmoilla vasta tipauttaa sentyyliseen toimeliaisuuteen, opettaa, millaista se on muiden mielestä, ja mitä siis on silloin pukeutumisellaan tullut cvalinneeksi. Tyylivalinnat lienevät samantapaisa kuin värivalinnat: valitsen sen ja sen tekemisen, arvot, sosiaalisuuden tyypin, huomion tyypin tms tällä kertaa, kun käytän tämäntyylistä vaatetta, ja tavalliset vaatevalinnat sitten luovat uoman, jossa arki isoimmalta osin on. Ei siis kuulu olla tyylipakkoja vaan vain rehellisi viestejä. Ja kyllin iso kirjo siinä, mitä pukee, etenkin jos ovat selkeitö perusvalintoja, niin luo itselle kuvaa siitä, mitä valitsee ja miksi. Siis haave-elämäntapavalintoja ja arjen elementtejä: esim. pyöräiletkö, mökkeiletkö mielelläsi, juhlitko mielelläsi ja mihin tyyliin, millaisen työn haluat siis karkea ammatin ja työn tyylin tyyppi, millaista kotielämää pidät tärkeänä, mitä vahvuuksia arvostat, mitä arvoja pidät tärkeinä, mitä harrastat innolla, yms.

Mahan pitämisestä sisällä

Maha on keskellä kroppaa, siellä mistä liikuntaharrastusten vetäjien mukaan liikkeiden kuuluu lähteä ja millä seudulla sijaitsevat tunteet elekielessä. Mahaa ei siis saisi pitää keinotekoisesti, ei niin sisällä että joutuu pidättämään hengitystään tai olemaan pakotetusti, muttei niin pömppömahana ulkonakaan, että on elottomammin sen vuoksi. Vaan jossakin siinä keskivälillä, kun kokeilee miten ulkona tai sisällä mahaansa pitäisi ja miltä se tuntuisi, niin on eläväisen elämän kohta, hyvä luonnostaan syntyvä ryhti niin kuin asioista kiinnostuessa ja hyvillä mielin puuhaillessa, jotenkin siihen tapaan elävöittävä kuin hedelmät joskus niitä kaivatessaan. Se ryhti on oikea, luonnollinen, mutta vaatii jonkin verran oppimista, sillä se ei ole palikkamallisen typerä eikä yksinkertainen, että mähä vain sisään. Vaan se on jokin hyvältä tuntuva kohta, joa saa liikkeet ja mielialan hyviksi ja elävöittää tehden liikekielen ja sitä myöten elämänasenteenkin rikkaaksi, elämänviisaaksi, fiksummaksi ja sosiaalisesti rikkaammin hahmottavaksi.

8. marraskuuta 2018   Vatsakeskeinen elämäntapa,kenties tyyliin "möyr", tuo ison vatsan ja vatsan ulos.Kun taas hartiakeskeinen näkökulma, hartiatason perspektiivit kuten kai kauniit teopriaperspektiivit,niiden tasolta käsin eläminen tuo rintakeh'n ulosjavatsan aikalailla sisään. Jonkin kannatteleminen,enoikein tiedäminkä,tuo ryhtiinrintakehän ulos ja vatsan pieneksi,kauniin tai komeanprofiilin, tokikropasta ja elämäntavoista riippuen.

Naistenlehtien lukemisesta

Olen lähinnä lukenut MeNaisia, mutta kun monella naisella on lättänä tyyli, joka seuraa usein siitä, kun lukee naistenlehtiä väärin, niin kirjoittelen tähän niiden oikeasta lukutavasta, vaikken niin taitava tässä aiheessa ole.
Eli on gelma on lähinnä kuvien katselemisessa. Kuvissa naiset eivät ole sosiaalisia toisten naisten kanssa eivätkä monet kovin taitavia elämätavoiltaan ja yleiseltä taitotasoltaan vaan pitävät mielessään jotakin yhtä asiaa, joka kuvan aiheena on, ja ovat kuvassa siksi, että pitävät tuosta asiasta kovin, että jaksavat sitä lehtijutun tuoman verran, se kohentaa heidän elämäänsä, joka kenties muuten ei ole niin onnistunut. He eivät siis ole elämäntapamalli, vaan kuvat ja jutut tuovat mieleen asioita, joita naiset pitävät yleisesti hyvinä asioina elämässään tai jotka taidoilla ovat kovin hyväksi, niin kuin vaikka tunnelmataju ja sosiaalinen silmä, oman lokeronsa löytäminen ja hienojen asioiden&taitojen näyttävyys. Muttei siis lokero siinä mielessä kuin vaikka koulu tai opiskeluala vaan vähän niin kuin harrastukset, joista kovin pitää, joista on kiinnostunut suuresti.
Naistenlehtien lukeminen ei siis ole elämäntavan uomien löytämistä, ei niiden malli, vaan elämäntavan miettimistä ja tuntein ja tunnelmatajulla viisaasti valitsemisen taidon alkeisharjoitus. Elämä ei siis jatku kuin naistenlehtiä harrastavan vaan kuin että selasinhan sitäkin, mutta muu elämäni kiinnostaa enemmän, on sitä todellista elämää. Siis ajattelu versus käytännön elämä aistit auki.

Suomalaisista naistenlehdistä kirjoitin tuollaisen http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/ihmistyypeista-ja-asumisen-tavasta.html

Voiko olla, että naistenlehtien kuvat ovat usein tropiikista tai arabimaista kotoisin olevista naisista, kun perspektiivi on kovin ajateltu ja sen oletetaan aukeavan kuin luonnostaan kauneuteen, näyttävyyteen ja onnelliseen elämään, kuin lämmön myötä, mutta Suomessa jää lättänäksi? Lämpimissä maissa kai teoriaperspektiivi suosii tunteita enemmän kuin Suomessa, missä taas on karulla kielellä yritetty saada elämäntapa soivaksi, onnellistuttavaksi ja terveeksi, mahdollisimman vapaaksi, maailman ilmiöitä ymmärtävbäksi ja sopusointuiseksi. Onko näillä valinnoilla tarkoitus luoda tietä koululaisille saada elämässään omilla harrastus-, vaate- ym valinnoillaan hyvää elämää itselleen ja löytää omaa tietään, vaikkeivät olosuhteet olisi niin suosiolliset, siis esim. valita soittotunti harrastuksekseen ja siitä sitten saada tilaa tunteille, kehittyä musiikin taidoissa ja saada musiikin myötä hyvää elämää.

* * *
Naistenlehtien hienoina pitämät jutut eivät ole jotakin elämässä pärjäämisen tärppejä joiden kaltaiseksi keinotekoisesti vääntäytyä tai joita tavoitella jollei ole kunnolla tajunnut, miksi ja miltä osin ne ovat hyviä tärppejä.
Esim. kauneusihanteet ja elämäntavan piirteet olisi ymmärrettävä elämän ja maailman ymmärtämisen avulla, ei itsestään vieraantumisen ja näyttelijän taidon tapaisena tälläytymisenä joksikin, mitä on suositeltu tai pidetty arvossa. Esim. jos hymyä arvostetaan, niin ei se tarkoita, että pitäisi keinotekoisesti hymyoillä ja se muka toisi hyvän elämän. Sen sijaan usein kannattaa katsella elämää onnistuvilta onnellisilta hyvää elämää tuovilta kannoilta ja hymy on niiden seuraus, joskus jossakin välkähtävä tai kivan tekemisen tuoma virnistys, jonka suosiminen auttaa ihmisiä vakiinnuttamaan elämäänsä hyvät valinnat, ne joissa parhaiten viihtyvät. Jos kiinnität huomiota siihen, milloin luonnostaan hymyilet, opit jotakin siit'ä, mikä sinulle sopii, mikä tekee elämäsi paljon paremmaksi. Niin löydät esim. hyvää seuraa, toveruutta, paikan maailmassa omalle itsellesi viihtyä tuntea kodiksi. Ja jos kiinnität huomiota siihen, millaisia ihmisten ilmeet tarkemmin katsottuna ovat, niin löydät niitä, jotka ovat onnellisia samantapaisista asioista kuin mitkä trekisivät itsesikin onnelliseksi, ja samalla opit luonteenlaatujen, mieltymysten ja arvojen eroista: kuka on asiakeskeinen, kuka seuranpitäjä, kuka toimeliaan viihtyvä, kuka keinotekoista kulissia lavastava joka ei oikeasti viihdy, jne.
Kanssa naistenlehtien elämäntapamallit ovat jotakin, missä usein viihtyy hetken, esim. pari tuntia jossakin käydessään tai yhtenä puolenaan muttei koko ihmisenä, koko elämäntapana, vaan elämäntapa on valittava tavallisen elämän koko kirjosta, myös miesten jutuista. Esim. fyysinen kauneus viehättää ja liikunta tekee kropalle hyvää, mutta liikuntalaji taas saisi olla sellainen josta tulee hyvä olo, viihtyy, voi hyvin, jaksaa, ei ole sosiaalisia esittämisiä, kiemuroita vaan itselle sopiva henkireikä, joka saa koko olemuksen hymyilemään.
Kauneus ei myöskään ole kilpailu. Jos sosiaalista silmää on, niin kukin valitsisi eri puolison, eri työn, eri harrastukset, erilaisen sosiaalisen meiningin, sillä on erilainen ihminen, viihtyy eri asioissa, on eri vahvuudet, eri ympäristö, eri taktiikka elämässä tuo tulosta, onnea ym. Omanlainen ulkonäkö auttaa niiden tekemisten ja ihmisten pariin, jotka ovat parhaita itselle oman aiemman kokemuksen valossa sekä sen perusteella, kuka haluaa sinunlaisesi seuraan. Esim. seuraa pitävä usein tukee mutta voi olla heikompi ja siksi haluta nojata, ja niin kuka nyt sitten jää plussan ja kuka miinuksen puolelle - jos on kiva ihminen niin plussan, mutta jos olette eri suuntiin vetävät niin miinuksen. Ei niistäkään ihmisistä ole kilpailua, jotka menestyvät, koska yksi ei halua suorittajaa, toinen, ei halua työn vuoksi uupunutta, kolmas haluaa hyvää elämää ymmärtävän, neljäs tietyltä kannalta hyvän keskustelutoverin tai seuran. Vain aloittelijoiden tavatessa pidempään heidän ihailemaansa juttua harrastaneita pelkkä osaaminen tekee vaikutuksen ja tavallisesti esim. sosiaalisten suhteiden tyyppi, arvot, elämäntaktiikka yms määräävät paljon siitä, kuka etsiytyy kenenkin seuraan mielellään. Niinpä antamalla muiden loistaa omilla hyvillä puolillaan huomaa paremmin, kuka kenenkin seuraan sopii, tai siis ihmiset huomaavat itse ja ulkopuolisen on vaikea arvioida, miksi joku ei kelpaa mukamas samanhenkiselle, mutta esim. pitkä nainen huomaa ettei lyhyt mies ehkä käy hänele ja muut syyt voivat olla vastaavia selviöitä, vaikka ovatkin elämän toisia puolia eivätkä se syy, miksi mukamas jotkut olisivat pari, ja sitten taas jonkun kanssa kävelee yhtä matkaa ja elämä laulaa ja siinä on koti ja on aitoa eikä mystiikkaan petoksen kä'tkemistä, vaikka oltaisiin eri taustoilta ja erilaisia mutta ollaan ystävät.

Kauneusideaali ei ole tavoittamaton

Yleensä, kun pitää jostakin kovin, niin omaksuu siltä suunnalta kaukaisista haaveitsa paljon vaikutteita mielellään ja niin muutamassa vuodessa tai miten milloinkin kehittyy paljon siihen suuntaan, ei vain taitavammaksi kuin kurssilainen vaan ennen kaikkea lahjakkaammaksi ja näkemyksellisemmäksi, jos ne kerran ideaalin piirteitä ovat. Mutta silloin ideaali ei vaikuta kaukaiselta hienolta vaan arjen osalta. Siksi olisi tärkeää tavoitella elämäntaitoja, elämänviisautta ettei kaikki lätistyisi suorittamiseksi vaan pikemminkin olisi vahvemmin elossa, nauttisi elämästä ja eläisi viisaasti, tervehenkisesti.
Aina ei joa ideaali ole sitä, mikä sen ensi kerran esim. jossakin mediassa toi mieleen, vaan nähty muistuttaa jostakin tervehenkisestä ideaalista, jota ihmisluonnon mukaan tavoittelee. Esim. hoikkuus ideaalina voisi viitata kykyyn elää hyvällä tavalla kehon, mielen, elämäntapojen, sosiaalisten suhteiden ja maailman kanssa niin, että tapa on keholle hyvä ja tuo hyvän olon ja ei ole elämässä liian isoja taakkoja, joiden painosta rojahtaisi huonoon elämään, joka näkyisi kropassakin - ei viihtyvyyden hoikkuutena vaan liikakiloina. Jotkut tuollaiset haaveet ovat toisaalta kohtuudesta ja toisaalta tavallisissa uomissa pitkälti pysymisessä, ja toisaalta tervehenkisten elämänviisauksien kuuntelemisesta.
Kun on jokin kauneusideaali, esim. kissasilmät, niin vaikkei aluksi osaisi sanoa niistä sen kummemmin edes itselleen, että mikä niissä on, niin ajan myötä harrastuneisuutensa myötä voi oppia, mitkä luonnolliset tervehenkiset kiehtovat piirteet elämäntavassa tuovat sellaista välkettä silmiin, sellaista pyöreyttä, eheyttä, onnellisuutta, joka kiehtoo. Eri ihmiset eri ammateissa, eri harrastuneisuudella, eri maista harrastuneina oppivat iahn erityyppisiä asioita paljon, ja niin jokin reitti, jollei sen tarvitse olla tarkalleen tietynlainen vaan onpahan vaan kiehtova kyky, kiehtova elämänalue harrastaa, niin voi tuoda ison eron elämäntapaan ja ulkonäköön. Esim. paratiisisaarilla on kai monella ihan kiharat hiukset, ja noista kulttuureista jotakin oppiessai olen huomannut, että siellä on kuuma ja aika laiska meininki, eivät varmaankaan harjaa hiuksiaan pesun jälkeen vaan vain pyörein liikkein kuivaavat ja antavat kuivua vapaasti, mikä jättää ne kihariksi, pakkoja vaille, tuntevammalla vapaammalla tavalla huolehdituiksi.

* * *

2.2.2017   Kun on jokin nätti vaikuttava ja etenkin kiehtova kauneusideaali, jollaiseksi useat laittautuvat ja se on viehättävää, kutenm vaikka kissansilmien tunteikkuus, tunnelmallisuus, viehättävyys, niin eikö se, että sitä monet katsovat positiivisesti, mielellään, jaksavat sitä, eikö se merkitse, että sillä olisi paikkaa sekä niin meikkaavan, joka siis jaksaa sitä eikä ole nuukahtaneen kyllästyneen näköinen ja asenteellaan pilaa koko juttua, sekä ympäristön silmissä? Sille, noille ominaisuuksille, vahvuuksille, tuolle elämänviisaudelle ja elämisentavalla olisi siis jo paikka, ainakin sen verran suorastaan tilausta tuossa sosiaalisessa ympäristössä. Voisi siis sillä tavoin elellä jo ison osan ajasta. Ja se oikeastaan tarkoittaa, ettäihmiset jollain tavalla, kukin joltain kantilta ymmärtävät, miksi niin olisi hyvä elää. On siis paikka sellaiselle viisaudelle, elämäntavalla, elämänvalinnoille, sellaiselle näkövinkkelille. Mitä siis enää siitä puuttuu? Kauneus usein tarvitsee tuekseen taidon. Ei siis että plänts ja plönts vaan tässä vaan olla möllötän vaan pikemminkin taidon perspektiivi käytässä ja etenkin vapaa-ajan tekemisten avaramielisyys, viihtyvyys, uudenlaisten asioiden ymmärtämys, kiehtoutuneisuus elämänpiirin eri ilimiöistä, eri aihepiireistä. Taitojen elementteinä on yleensä näköjhahmotus, kuin kartta: tiedän mitä teen, huomaan asioita, tiedän aihepiirin tärkeitä juttuja, omaan viisautta, eli käytännössä tarvitaan näköhahmotus ja tunnelmataju: huomaan, mitä ilmiöitä mikin on, tunnistan ne tunnelmatajullakin erilaisiksi mutta toki mylös katsella ja elämää koskettavalla tiedolla ja viisaudella. Lisäksi taidoissa ja lahjakkuuksissa tarvitaan yleensä kyseiseen elämänalueeseen ja sen tarvitsemiin taitoihin virittäytymista, minkä taju on usein samaa kantaa elämänviisauden kanssa: laajempi tunteenomainen näkemys elämästä, eri elämänalueiden hyödyllisyydestä, niiden kompastuskivistä ja kompastuskivien kiertämisestä tai välttämisestä laajemman viisauden avulle, viisaista tervehenkisistä onnellistuttavista strategioista elämässä, yhteisössä, ihmissuhteissa ja tekemisissä. Jos tällainen näkemys, nämä hyvät puolet olisi koko ajan painotettuna, koko ajan osana taitoja ja elämän virtaa tuolle yksilölle ja jotakin ympräistön ihmisillekin, niin ongelmia voisi kiertää, elämä sujuisi paremmin, taiudot sujuisivat paremmin, elämä olisi antoisampaa, omarytmisempoää ja ihminen olisi onnellisempi, kauniimpikin, tenhoavampi taidoissaan ja viihtyvyydessään.
Ajattelukyvyn oppimisen ohjeita http://pikakoulub.logspot.fi
tuntett ja järki http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

Oman luonteenlaadun mukainen kroppa on paras käyntikortti

Ihmisiä on monenlaisia ja niin myös makuja siitä, kenen kanssa olla ja kenestä kiinnostua, ketä arvostaa. Esim. akateemisesti suuntautuneet useasti arvostavat asiakeskeistä karua keskustelevaa ulkonäköä naisellakin ja vierastavat humpuukia, ylimääräisiä piirteitä aivan muunlaisesta elämästä, isompia koruja jne. Eli jonkun mielestä ruma voi olla jonkun muun mielestä juuri sopiva, paras. Ihmiset yleensä löytävät seuransa molemminpuolisten kiinnostuksenkohteiden ja arvojen, sosiaalisen tyylin yms mukaan. Siksi ihmiset, jotka pelaavat hyvin yhteen tietyn naisen kanssa, usein myös arvostavat hänen omaa luonnollista ulkonäköään, vaikkei se olisi yhtä fiksun, sosiaalisesti taitavan, nätin, elämänviisaan tms vaan ompahan juuri heidän elämäntapaansa sopiva.
Ihminen vierastaa muiden piirteitä liian lähellä itseään, niistät ulee huono pottuuntunut lyttyyn laitettu olo. Sitä paitsi juuri omat piirteet ovat sopeutuneet siihen, että omat ihmissuhteet ja tekemiset sujuvat parhaiten, ja muiden piirteillä ikään kuin säätyy väärin, jää elämästä pois.
Jos puuhaa jotakin, mistä tykkää, on kukoistavan näköinen ja saa juuri silloin juuri niissä merkeissä uusia ystäviä, tuttavia, heiloja. Mutta jollei tykkää, niin on niissä ympyröissä ikävän tai väärän näköinen, kun onkin omasta puolestaan säätynyt muuhun, parempiin tekemisiin, ja niin ei niiden porukoiden kanssa tule juttuun, mutta kylläkin noiden kivempien aiheiden väen kanssa. on kuin ihmiset siellä olisivat ihmeellisiä, mutta he vain viihtyvät, kun ovat seurassasi, osin yhteisten tekemisten vuoksi ja osin oman positiivisuutesi ja sen vuoksi, että sinun siivelläsi noissa asioissa viihtyy, kun taas ikävien aiheiden ihmiset kapinoivat pois seurastasi, riitelevät, kaipaavat muille urille tai eri tavalla kuin olisivat ihan ikäviä ihmisiä.