Rintojen hölskymisen välttämisestä juostessa

"

Rintojen hölskymisen välttämisestä juostessa

Sanotaan, että rintojen hölskymisen välttää juostessa, jos on hyvät rintaliivit, mutten ole huomannut rintaliivien vaikuttavan asiaan vaan juoksutavan. Rinnat hölskyvät, jos juoksee kuin pomppu,pomppu,... Välillä rinnat taas eivät hölsky ollenkaan vaikka juoksee niin lujaa kuin pääsee (en nyt niin kamalasti ole liikuntaa harrastanut, lähinnä vain käynyt koirien kanssa kävelyllä, jolloin joskus juossut kappalkeen matklaa). Ero on todella suuri, eli välillä on mukavaa ja ongelmatonta, ei edes huomaa koko kysymyksen olemassaoloa, ja toisen jkerran taas rinnat hölskyvät ongelmaksi asti. Hyvällä juoksutavalla tässä suhteessa on kai rintakehä vähän kuin edempänä tai hiukan röyhistetty, ja jalat kai saattavat juosta asterixmaisesti. Kanssa jos juoksee samantapaisesti tyylistä ja juoksutavasta toiseen vaihtaen kuin kovin epätasaisella polulla kulkee väliin askeleen pari  alas, tai sivulle tai ylös, niin sellainen koko kehon koordinaatio on tuntunut menevän hyvin. Huonosti taas menee, jos kulkee kuin kassia kantaen ja ajatellen, että nyt rinnat hölskyvät, oijoi miten voin näin juosta. Eli luonnollinen liikunta,  vaikkapa spurtti on mennyt hyvin, vaikka olisi vaihtelevaista ja koordinaatiokykyä vaativaa, mutta tasainen suorittaminen ei, koska siinä väsyy, uarutuu, ei tee rintojen kannalta hyvällä tavalla. Samalla lenkillä ei siis ole ollut vaiheita, jolloin rinnat hölskyvät ja jolloin eivät hölsky, vaan ongelma tai ongelmattomuus on ollut koko sen kerran, ja ongelmat ovat usein tyulleet sosiaalista kautta muilta, jotka haluavat pitää hölskyvää juoksua perusversiona tai olettavat, että ongelman voi parantaa samalla lenmillä ihan vain neuvoa kysymällä, vaikka oikeasti tarvitsee lähteä aivan erti kerran aivan eri merkeissä uudelleen ennen kuin saa kyllin eri meiningin.

9. 11.2018   Huom, nyt marraskuussa on liukkaita kelejäjajos yöllä onollutpakkasta, niin saattaa jossakinolla yksittäinenkohta jäässä, vaikka muuallaolisi sulaa. Talvella kun on aurattu lunta,voi auran jäljiltä ollayksiuttäinenkohta kovinliukas, vaikkei näytä erilaiselta, aura onkai siinä ollut kuumaja niin onsyntynyt jäinenkohta. 
"

Tunteidenmukaisen kauneuden keskellä

Lainauksia blogistani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

"

Vanhan ajan onnesta nykyaikana

Tuli tuosta lauseesta "Matruusi oli täydessä seilingissä." mieleeni, että tuossa humala ja seilaaminen eli purjehtiminen kai keinuvalla puisella laivalla sotketaaan toisiinsa. Nykyaikana kai ajatellaan, että merillä moni ryyppäsi, mutta eikö samalla tuo vaikutelma ole, että aurinko porottaa, laiva keinahtelee miellyttävästi, on tyyni ilmapiiri, rauhaisaa, onnentäyteisiä hetkiä. Voiko olla, että vanhana aikana, kum merimies omin päin lapsena tutustui mereen tai järveen, niin hänellä oli siinä tekemisissä veneilyn ja laineiden ymskanssa hyvähenkisiä hetkiä: meri ihmisluonnon  mukaisena elementtinä, valtavana omanhenkisenään ilmiönä, elämän virta sitä myöten, elämäntapa merillä, joka aukeaa kai, kun ilman koulutusta, tuollaisten vaistoluontoa koskettavien oppimiskokemusten myötä tutustuu alaan, sen kiehtomana, siitä kiehtpoutuneiden esikuvien ohjauksessa vaikkapa etäältäkin. Koulutus sen sijaan tuo erihenkisen lähestymistavan, rikkoo tunnelman, ja niin menee tekemisen henki ja viihtyvyys. Mutta voisiko nyt ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html (http://quickerlearning.blogspot.fi) myötä koulutetun ajattelun korvata arkijärkisellä mutta vähintään yhtä objektiivisella mutta helpommin mukana kuljetettavalla, ja lisäksi esim. kannattavus perusteinen moraali: tehdään hyödyllisiä asioita, rakennetaan ninparempia elämänoloja yhteiskuntaan ja maailmaan + "Elä ja anna toisten elää" (ks. http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja http://Finnishskills.blogspot.fi), ja säilyttää niin sekäkoulutuksen hyvät puolet että hyvähenki asioissa, tekemisissä. Omin päin oppimisesta katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html (http://learntalents.blogspot.fi/2017/09/learn-talents-and-skills-in-something.html)

* * *

28.12.2017   Lisäys koululaisten työtaakkaan liittyen http://tienraivaajat.blogspot.fi/2017/12/vanhan-ajan-onnesta-toissa.html 

tiistai 28. marraskuuta 2017

Tunteidenmukaisen kauneuden keskellä

Tässä ei siis ollut ideana töllöttää tuota juvaa, vaan teksti on assosiaationa siihen syntynyt, ei ole siis kuvan kuvaus vaan kuvan synnyttämän idean ja siitä laatimani ohje muuhun elämään, vaikkei kuvan nainen olisi sitä osannut.

Lainasin kirjastosta kirjan Rahvaan puku, ja siinä oli ihan alussa kuva, jossa kaksi naista, toinen selin nykyajan (kenties murhia tekevän) käsityöharrastuneen näköinen ja toinen kuin vanhan ajan koko ajan kauniin luonnon kanssa tekemisissä ollut, kädet ihan toisenlaiset, kuin intialaiset, marjojen kauneutta, joskus vaatteitakin ihastelleet, tunnelmallisen kauneuden keskellä koko ajan, mielekkään syvällisen viisauden ja sen ilmentymän kauneudessa elämänpiirinsä pääteemoina pitävän, kuin se olisi ollut hänen taitonsa, häneen suuntautumisensa kuin maalausten kiehtovuus joidenkin suurten taidemaalarien, kuin maanviljelys hineolla tavalla merkityksellistä elämää elävän maanviljelijän.
Mitä siis on tuo kauneus, miten sen löytää ja miten pitää siinä sen merkityksellisyys, juuri syvällinen viisaus, monimuotoisessa rikkaudessaan eikä vain yksittäisissä muodoissaan. Joitakin kiinnekohtia tähän tiedän, mutten osaa koko juttua. Iso osa viehätyksestä on elinympäristön monimuotoisessa kauneudessa, sen tekemisten mielekkyyksissä, ikiaikaisessa viisaudessa, jota elinympäristössä ja elämäntavassa on. Mutta toisaalta on samaa oman lähestymistavan hyvälaatuisuudessa, siinä, ettei ole uupunut vaan on kuin uuden alun kiehtovuudessa, kuin nuori aikuinen joskus elämänmahdollisuuksia pohtiessssaan, tai kuin ihminen vanhetessaan oman tiensä ja rakkautensa, ne monet, löytäessään, ne kodikseen vakiinnuttaessaan.
Kun aloitamme uutta, josta olemme kiehtoutuneet, niin hetken aikaa maailma on mahdollisuuksia täynnä. Jos sen hetken jälkeen pidämme pienen tauon ennen kuin hetki on ennättänyt mennä ohitse, niin voimme samalla haaveilla ja tehdä hetken aikaa muuta: elämänrytmistä tulee polveileva, tekemisistä monenlaisia, alun energisyys jaksaa kantaa tekemisen hyvään laatuun ja arkijärki yhdessä innostuksen ja kontaktin useaan elämänalaan kanssa tuo ymmärrykseen hyvälaatuisuutta: tähän luon oman tieni. Samaan aikaa kosketus todellisuuden kanssa tuo kanttia. nyt pitää tsempata, ei kun tuo oli vaan tollanen ja nä on hienoja ja tarttisko nyt kiirehtiä tuonne, mitä jos jatkan tän loppuun kun on aikaa ja jaksan, mitä lukisin ym.

Koska tunnelma on kaikki havainnot, tunteet mielekkyyksineen,filosofia, konteksti yms yhteensä, niin tunnelmataju on avain ilmiöiden syvällisen merkityksellisyyden ymmärtämiseen: kaikkien havaintojemme joukko asettaa ilmiöt kunkin oikealle mielekkäimmällepaikalleen kokonaisuudessa, jos vain ymmärrämme ideaaleja, siis kokonaisuuden ja ikiaikaisen elämäntavan mielekkyyksien tasoa kyllin hyvin aina elämämme käytäntöä myöten.

Syvällistä viisautta maailmasta ja maailmassa el'misestä voi oppia, kun luonnon helmassa katselee maisemaa samalla kun miettii elämää. Niin mietityttävät isot kysymykset vertautuvat luontomaiseman osiin, esim. puiden oksiin ja runkoon, ja niin tunnelmatajun myötä, rakennehahmotuksensa myötä ja huomatessaan, miten tunteet liittyvät kuhunkin asiaan ja kertovat niiden paikasta maailmassa ja ihmiselämässä, niin silloin voi objektiivisesti yltää johonkin syvällisempään näkemykseen elämästä ja maailmasta, maailmassa elämisestä ikiaikaisen luontonsa mukaan, vaikkei tavallisesti osannut."

Kesä & hame tai mekko: Hankaavatko reidet yhteen? Kokeile tätä!

"

Äkkiä (vain 5min), helposti ja mukavasti laihtumisesta

Jos tunteenomainen ihannepainosi on hoikempi kuin nykyinen painosi.
Ja jos vuodenaika on sellainen, että ruokaa kuluu aika paljon.
Muttet kumminkaan tarvitse edes kaikkia nykyisiä läskejäsi pakkasen varalta tms.

Niin silloin kai voisit laihtua nopeasti jonkin verran, esim. viidessä minuutissa ja sitten olisi jo laihdutuskuurisi ohitse siltä erää.
Ja olo siinä olisi vähän kuin rasvaista ateriaa tai leivonnaista syödessä.

Eli voit kiinnittää huomiosi tunteenomaiseen ihannepainoosi,
jonka tarvitsee olla rehellisesti arvbioitu,todellinen tavoitteesi.
Ja siitä sitten ottaa sen mukaisen kropan identiteetiksesi, siis hiukan pienemmän kehon, oman luonteenlaatusi mukaisen muotoisen ja kokoisen.
Tästä ylitse jäävät läskit, etenkin hankalalta tuntuvat voi antaa liueta pois, tulla mahalaukun tienoille rasvaisenruuan tapaisena vaikutuksena, jokakorvaa jonkin lähiajan aterian rasvaa muttei muita sen ravintoaineita.
Siis terveelliset ateriat tarvitaan edelleen.

En tiedä, miten hyvin tällä laihtuu, mutta vaikuttaisi siltä, että ainakin jonkun verran, jos identiteetiksi jää tuo hoikempi, tyytyväisempiminäkuva.
Jotenkin olettaisi, että ihmisluonnossa olisi jokin tämäntapainen luonnollinen painonsäätelykeino.
"

http://laihdutuskikkoja.blogspot.fi


* * *

3.6.2018   Kävelytavasta
Jos on kovin hikiset reidet, niin ne liimautuvat herkästi yhteen ja hankautuvat pahoin. Silloin shorsit hameen alla, kesähousut tai ihan vain shortsit olisivat paljon mukavampi ratkaisu.
Mutta jos ei ole niin lihava tai kuumissaan,niin reidet eivät liimaudu yhteen niin herkästi ja pahoin, vaan vaikka ne hiukan tuppaisivat liimautumaan yhteen ylhäältä, niin voi kävellä hiukan tiiviimmin reidet yhdessä niiltä kohdin, jolloin ne eivät siitä kohden hankaa. Ja sitten hiukan alempaa heti reidet hiukan enemmän harallaan,jolloin juuri ja juuri hipova alue jää kovin pieneksi, ja niin jollei se ole yhtään kostea hiestä, niin ei tule hankausvaurioita ollenkaan, ainakin jos käveltävä matka on lyhyt. Tämä ei kai varsinaiseksi keinoksi ole kyllin hyvä,aina toimiva, mutta hätävara-apuna hyvä.


 

Vääränlaisista koristeista ja naisenlokeron kadottamisesta

Minua on hämmästyttänyt ja häirinnyt se, että naisilla, ihan niin kuin miehilläkin, on sukupuolityypillinen mukavuusalue ja tiettyjä elämänaloja ja tekemisiä, joita kaipaa elämäänsäedes jonkin verran ja sekä itseisarvoisesti että toisaalta hyvänä apukeinona johonkin. Toki naisten välillä on suuria eroja siinä, miten paljon naismallista ja minkätyyppistä naismallista he kaipaavat, mutta kumminkin joku oma mukavuusalue on ja se yleensä edellyttää, että saa joitakin erivapauksia siihen nähden, miten miehet tekevät ja elävät, esim. toisten naisten siivellä naistenvaatteiden tai ihan vain naiseksi luokittumisen myötä. Mutta käytännössä kumminkin yleensä käy niin, että naisten lokeron asiat kysyvät rahaa ja ovat klilpailunkohteena, kun taas miehet tekevät mieslokeron juttuja työkseen ja saavat siit rahaa, tekevät vähän kuin roskien vientiä roskikseen, johon aina saa vuoron itselleen. Ja niin eivät sitten paljoa muuta kaipaa, jos tuo mieslokero on sentyyppisen miehen kuin mikä heidän oma mukavuusalueensa on. Miksei naisille käy samoin? Miksi syntyy kilpailua ja suorittamista? Voiko yksi syy olla kukka- ym kuvioissa, joita naiset suosivat. Voiko olla, että osa naisista ei ymmärrä, miksi niitä käytetään ja miksi valita millainenkin itselleen, miksi kullekin omanlaisensa, ja niin sitten etenkin korkeampaan taitotasoon ja siis myös laajemman elämänpirimn tarpeeseen tarkoitetut monimutkaisen tai taidokkaan näköiset kuviot jotkut naiset mieltävät suorittamiseksi: esittävät taitavampaa kuin ovatkjaan, varastavat lokeron itselleen ja sitten yrittävät saboytoida sen, kun eivät jaksaisi mokomaa suorittamista, joa on jonkun toisen tavallinen taitotaso, tavallisen arkijärjen sekä koulujärjen monimutkaisuusaste. Syntyisikö ongelmaa ollenkaan, jos naiset tunnistaisivat oikein, mikä esim. heidän oma kukkatyyppinsä on mm kuvion monimutkaisuuden tai elämänmakuisuuden määrän osalta?

* * *

2.5.2018   Käsityötaidoista ja onnekkuudesta http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2018/04/sulkapaahineista.html

Naisnäkökulmaa

Minulla on vaikutelma, että nuorten miesten mielestä niasten tavallisesti ääneen kannattamat ja patistamat asiat ovat naisnäkökulma, eivätkö tajua niiden olevan molempien sukupuolten yhteisiä asioita, yhteiskuntakelpoisuutta tai naisen taitojen valossa jokin miesten elämän juttu. Niinpä miehet olettavat, ettei niitä tarvitse noudattaa ja ettei sen kummempaa naisnäkökulmaa olekaan. Niinpä pitäisi ilmeisesti vaalia naisnäkökulmaa sinällään, räätälöimättä sitä miesten kanssa juteltavaksi, ja puhua sitä myös ääneen, jotta olisi sekä naisilla ja miehillä selvänä se naislokero, jota miesten ei tarvitse noudattaa mutta jolle on siltu annettava elintilaa suurin piirtein naisten koko elämän verran, jos niin ko naiset toivovat. Ja sen lokeron ei tarvitse olla klisheemäinen tai naisten perinteinen vaan se saa sisältää myös perinteisiä miesten töitä yms mutta niasten versioina. Miehet tekev't miesten työtä ja lepäävät siellä, tulevat sitten muuhun elämään seikkailemaan. Tarvitsisivat naisetkin vastavasti lokeron itselleen. Eikä se lokero saisi olla kallis vaan pikemminkin rahantuloa niin kuin miehilläkin työntään.

Hoikistuminen ja tunteenomainen ideaali kropasta, ei arvioitu

Keväällä hoikistumisesta kirjoitin tuollaisen ohjeen, mistä jäi mietityttämään tuo, että antaako laihduttaja keholleen ohjeen, millainen olla. Ja jos laihduttaminen ei suju, niin antaa myös lihavuusmielikuvia keholleen ohjeiksi? Eli tuon kun oppisi, että miten löytää tunteenomainen ideaalinsa ja elämäntapaideaalinsa mukainen kroppa taitettuna nykyelämäntavan vaatimuksiin vastaamiseen, niin olisiko silloin ideaalikroppa tuossa mielessä helppo saavuttaa ja pitää? Siis kullekin luonteenomainen, ei mikään kilpailu. Mutta silloin ei saisi roikkua niskassa joku tuttava, jonka mieltymykset painon, ulkonäön, tyylin tms suhteen ovat ihan erilaiset kuin omasi.

"

Keväällä hoikistumisesta

"Kun keväällä tulee valosta, lämmöstä, lumen sulamisesta, lisääntyvistä elämänmahdollisuuksista ja linnunlaulusta elävöitynyt olo, niin luonnostaan tarvitsee vähemmän ruokaa. Jotkut ihmiset lihoavat talveksi ja silloin osa läskistä on talven pakkasia varten, samoin osa ruuasta ja ruuantuomasta lämpöisyydestä. Keväällä kun miettii säitä pari viikkoa eteenpäin ja miten niissä säissä olisi mukava elellä, miten tuhti olo ruuasta, miten lämpöinen, miten paljon tuoreita hedelmiä yms, ja mikä taas on talvivaraa, josta hyvin voi nyt luopua, niin silloin kai talven lihavuus, jos sitä on, on ylimääräistä ja saa kulua pois päivän askareissa, ihan jo erikseen laihduttamattakin, kuin tuhdimman aterian tarpeen korvikkeena, niin kun jatkossa kumminkin on lämpimämmät säät, niin ei läskiä tai tuhteja aterioita enää tarvita vaan pääasia on kevään vireen tavoittaminen ja säätyminen vähitellen kesään päin."
Kevään elämisen ohjeista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html


11.3.2018   Näin kevättalven alussa, kun ilmat ovat juuri lämmenneet muttei lunta vielä sulanut, tuntuu, että jos nyt, kun ei ole enää luvassa kovia pakkasia, niin kuulostelee kehoaan ja oloaan, että mikä toisi hyvän olon, miten lihava tai hoikka saisi juuri nyt olla, mikä jäsenten muoto nyt vaikka tulevana puolena tai puolenatoista viikkona, niin keho jotenkin hyvin omaksuu sen ja pakkasvara saa kulua rasvaisemman aterian korvikkeena noin vain luonnostaan äkki pois eikä keho tunnu sitä kaipaavan vaan olo huojentuu suuresti. Ja niin sitten jatkossakin aina sillointällöin keväällä tai tavaksi ottaen, kuulostelee että mikä olisio kulloinkin hyvä. Mutta kevään säät vaihtelevat, niin että tokkuraisuus on merkki liiasta lämmöstä tai en mä osaa, en kestä, on kai liiansta lihavuudesta ja hermostuneisuus liian kevyestä pukeutumisesta ja tuhdimman yhden aterian tarpeensta, kun taas järkytys meinaa, että tarttee uudelleen arvioida ruuantarpeensa, lämmöntarpeensa paljon suuremmaksi. Kevään ollessa pitkällä ei ole enää niin helppo laihduttaa vaan sopiva paino pitäisi löytää kai kevään puoliväliin tai toukokuun alkuun mennessä viimeistään.
Mutta töästä jää se olo, että kehiolle on annettava ohjeeksi sopiva hyvältä tuntuva paino, hyvältä tuntuva keho, eikä joukkoa mielikuvia että yäk läskiä, laiha ja nälkä, en jaksais, tms.

Hyvä olo näyttäisi edellyttävän, että suunta on lämmöntuotannolla lämpimämmäksi eikä viilentäytyminen, jolloin siis painon sopisi yleensä olla vuodenaikaan nähden hoikempi. Silloin toki pitää ateriat huolehtia eikä kituuttaa, etenkään liian vähissä vaatteissa.

Sopivin aika hoikistumiseen on juuri, kun kovia pakkasia ei enää ole tulossa, sillä silloin kovien pakkasten talvivaraa ei enää tarvita mutta toisaalta voi hyvin syödä tavalliset ateriat, sillä ruokaa kuluu enemmän kuin lähellä kesää, kun on lehdetkin puissa ja kukkia. Toisaalta nollakelejä ja räntäkelejä voi olla vielä vappuna, joten jollain heikommalla teholla voi siihen asti laihduttaa, mutta toisaalta silloin tarvitsee ruokaakin vaihtelevasti, ankeina säinä enemmän, eikä hoikistuminen ole niin helppoa, vaikka kesää varten sitä tarvitsisi."

http://laihdutuskikkoja.blogspot.fi

Jos vedät laihdutustavoitteen niin hoikaksi, että mielikuva on energianpuutteesta kärsivän harmaa, tms, niin kroppasi helposti korjaa tilanteen paljon nykyistä painoasi lihavammaksi, kuin toiseen äärrilaitaan. Sen sijaan sinun pitäisi etsiä tavoitepaino (&kropan muoto), joka on mielikuvassa luonnostaan punertava, tyytyväisen tunteen tuova, niin kroppasi korjaisi luonnostaan lihavammasta tuota ideaalikroppaasi päin.

4.5.2018

Laihduttamisesta

"Äkkiä (vain 5min), helposti ja mukavasti laihtumisesta

Jos tunteenomainen ihannepainosi on hoikempi kuin nykyinen painosi.
Ja jos vuodenaika on sellainen, että ruokaa kuluu aika paljon.
Muttet kumminkaan tarvitse edes kaikkia nykyisiä läskejäsi pakkasen varalta tms.

Niin silloin kai voisit laihtua nopeasti jonkin verran, esim. viidessä minuutissa ja sitten olisi jo laihdutuskuurisi ohitse siltä erää.
Ja olo siinä olisi vähän kuin rasvaista ateriaa tai leivonnaista syödessä.

Eli voit kiinnittää huomiosi tunteenomaiseen ihannepainoosi,
jonka tarvitsee olla rehellisesti arvbioitu,todellinen tavoitteesi.
Ja siitä sitten ottaa sen mukaisen kropan identiteetiksesi, siis hiukan pienemmän kehon, oman luonteenlaatusi mukaisen muotoisen ja kokoisen.
Tästä ylitse jäävät läskit, etenkin hankalalta tuntuvat voi antaa liueta pois, tulla mahalaukun tienoille rasvaisenruuan tapaisena vaikutuksena, jokakorvaa jonkin lähiajan aterian rasvaa muttei muita sen ravintoaineita.
Siis terveelliset ateriat tarvitaan edelleen.

En tiedä, miten hyvin tällä laihtuu, mutta vaikuttaisi siltä, että ainakin jonkun verran, jos identiteetiksi jää tuo hoikempi, tyytyväisempiminäkuva.
Jotenkin olettaisi, että ihmisluonnossa olisi jokin tämäntapainen luonnollinen painonsäätelykeino."


Laihduta hauskasti -blogini:   http://laihdutuskikkoja.blogspot.fi


* * *



26. maaliskuuta 2019
Tein tollasen säövellysyritelmän, omasta tunteenoamisesta oman luonteenlaadun mukaisesta, sitöä kuvastavasta, ideaalikropasta, siis luonnollisimmasta ulkonäöstään. Ei saa käyttä jatkluvana, mieluiten ei useinkaan, vaan korkeintaan 1-5 min per päivä tai jos vaikka muutamana pivänä miettii sitä useamman kerran, niin sitten olisi pari kolme kuukautta kokonaan käyttämättä sitä, jotteir yhti, asenne yms mene luonnottomammaksi, ja siis kroppalihavuutta paljon enemmän kaipaavaksi, meininki kireäksi ei-onnelliseksi yms, ihminen siis epäviisaaksi.

Miesten ymmärtämisestä

Naispappeja varten tämän oikeastaan kirjoitin, ehkä se on vääränlainen näkökulmatähän, mutta laitan kumminkin varmuuden vuoksi, kun aina eivät naiset ymmärrä miehiä ollenkaan.

"Mies tekee töitä vain, pah, ei niin siitä välitä, mutta selittää tarpeen tullen auliisti kuin apulainen työtään. Työpaikalla puhutaan myös muusta kuin työstä,työtä pidetään kunnollisena, mutta muusta oletetaan sen olevan puppua kuin iltapäivälehdet ja niin jutut siitä voivat olla tosi ylilyöntejä, vitsejä, leikkiä noilla asioilla ja ihmisillä, vailla kunnon tolkkua. Kotiin tultua mies ehkä haukkaa jotakin lähes seisaallaan, vaihtaa vaatteet, katsoo kelloa, vie ehkä roskat ja lähtee jonnekin menoihin, yrittää vähän paidankaulusta tms korjata, kiun on saanut neuvoja, että pukeutumisesta voiusi hänen elämässä pärjäämisensä olla kiinni. Noissa harrastuksissa sitten yrittää napata kiinni perspektiivistä, jota sillä elämänalalla käytetään, ja toistaa sitä kuin kuorossa, olettaen, ettänaisten jutut saattavat olla puppua mutteivät aina ole."

Oma ihanne-elämäntapa ja sen suunnalta kroppa

En nyt tätä varmaan tiedä, mutta minusta vaikuttaa siltä että jos oman kropan ulkonäkö ei miellytä, niin usein on niin, että toivoo siltä kahta eri ääripäätä samassa asiassa, vaikka että tuollainen ja toisaalta että ei nyt sentään sellainen. Eli kropalle tulee ristiriitaisia vaatimuksia ja niin se vaan lösähtää jonnekin että kaput. Sen sijaan tarttisi löytää oikea itselle sopiva, itselle luonteva vaihtoehto siitä väliltä, että tuota tosiaan arvostan ja sellainen kyllä olenkin, siihen minulla aina riittää puhtia ja energiaa. Ja noin eri piirteiden osalta, liikkumistavan, kehon muotojen kuvastellessa näkemystä siitä, miten elää ihan jo tässä modernissa maailmassa nykyisellään, yms. Mutten sitten varmasti tiedä, että toimiiko noin, luulisin vain, että toimii. Silloin ei siis olisi barbikroppa eikä lösö pussi vaan jotakin siltä väliltä, omantyyppistä, oman elämäntavan ilmaus, jonkinlainen välimuoto ihanne-elämäntapansa ja nykyisten olojen vaatimusten väliltä.

Keinuva käynti

Keinuva kävelytapa, rento, luonnollinen ja tunteva,vapaa-ajan tapaan omanrytminen, näyttäisi liittyvän siihen, kun itsellä on käytössä muutakin viisautta kuin se perusperspektiivi, jonka uomilla kanssakäyminen enimmäkseen on. Jos siis on käytössä esim. nuorten ihmisten tavanomaisin koulumainen lähestymistapa, niin itsellä on muiden elämänaloen viisautta vähän siihen tapaan kuin uskonnon tai elämänviisauden oletetaan olevan. Esim. toisenlainen kulttuuriperintö, toisenlainen ammatti painotuksineen ja lähestymistapoineen, eri määrä lomaa viime aikoina, harrastus, johon uppoaa kiehtoutuen, tms.