Lainauksia blogistani
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
"
Tuli tuosta lauseesta "Matruusi oli täydessä seilingissä." mieleeni,
että tuossa humala ja seilaaminen eli purjehtiminen kai keinuvalla
puisella laivalla sotketaaan toisiinsa. Nykyaikana kai ajatellaan, että
merillä moni ryyppäsi, mutta eikö samalla tuo vaikutelma ole, että
aurinko porottaa, laiva keinahtelee miellyttävästi, on tyyni ilmapiiri,
rauhaisaa, onnentäyteisiä hetkiä. Voiko olla, että vanhana aikana, kum
merimies omin päin lapsena tutustui mereen tai järveen, niin hänellä oli
siinä tekemisissä veneilyn ja laineiden ymskanssa hyvähenkisiä hetkiä:
meri ihmisluonnon mukaisena elementtinä, valtavana omanhenkisenään
ilmiönä, elämän virta sitä myöten, elämäntapa merillä, joka aukeaa kai,
kun ilman koulutusta, tuollaisten vaistoluontoa koskettavien
oppimiskokemusten myötä tutustuu alaan, sen kiehtomana, siitä
kiehtpoutuneiden esikuvien ohjauksessa vaikkapa etäältäkin. Koulutus sen
sijaan tuo erihenkisen lähestymistavan, rikkoo tunnelman, ja niin menee
tekemisen henki ja viihtyvyys. Mutta voisiko nyt ajattelukurssini
http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html (
http://quickerlearning.blogspot.fi)
myötä koulutetun ajattelun korvata arkijärkisellä mutta vähintään yhtä
objektiivisella mutta helpommin mukana kuljetettavalla, ja lisäksi esim.
kannattavus perusteinen moraali: tehdään hyödyllisiä asioita,
rakennetaan ninparempia elämänoloja yhteiskuntaan ja maailmaan + "Elä ja
anna toisten elää" (ks.
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja
http://Finnishskills.blogspot.fi), ja säilyttää niin sekäkoulutuksen hyvät puolet että hyvähenki asioissa, tekemisissä. Omin päin oppimisesta katso
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html (
http://learntalents.blogspot.fi/2017/09/learn-talents-and-skills-in-something.html)
* * *
28.12.2017 Lisäys koululaisten työtaakkaan liittyen
http://tienraivaajat.blogspot.fi/2017/12/vanhan-ajan-onnesta-toissa.html
tiistai 28. marraskuuta 2017
Tässä ei siis ollut ideana töllöttää tuota juvaa, vaan teksti on
assosiaationa siihen syntynyt, ei ole siis kuvan kuvaus vaan kuvan
synnyttämän idean ja siitä laatimani ohje muuhun elämään, vaikkei kuvan
nainen olisi sitä osannut.
Lainasin kirjastosta kirjan Rahvaan puku, ja siinä oli ihan alussa kuva,
jossa kaksi naista, toinen selin nykyajan (kenties murhia tekevän)
käsityöharrastuneen näköinen ja toinen kuin vanhan ajan koko ajan
kauniin luonnon kanssa tekemisissä ollut, kädet ihan toisenlaiset, kuin
intialaiset, marjojen kauneutta, joskus vaatteitakin ihastelleet,
tunnelmallisen kauneuden keskellä koko ajan, mielekkään syvällisen
viisauden ja sen ilmentymän kauneudessa elämänpiirinsä pääteemoina
pitävän, kuin se olisi ollut hänen taitonsa, häneen suuntautumisensa
kuin maalausten kiehtovuus joidenkin suurten taidemaalarien, kuin
maanviljelys hineolla tavalla merkityksellistä elämää elävän
maanviljelijän.
Mitä siis on tuo kauneus, miten sen löytää ja miten pitää siinä sen
merkityksellisyys, juuri syvällinen viisaus, monimuotoisessa
rikkaudessaan eikä vain yksittäisissä muodoissaan. Joitakin kiinnekohtia
tähän tiedän, mutten osaa koko juttua. Iso osa viehätyksestä on
elinympäristön monimuotoisessa kauneudessa, sen tekemisten
mielekkyyksissä, ikiaikaisessa viisaudessa, jota elinympäristössä ja
elämäntavassa on. Mutta toisaalta on samaa oman lähestymistavan
hyvälaatuisuudessa, siinä, ettei ole uupunut vaan on kuin uuden alun
kiehtovuudessa, kuin nuori aikuinen joskus elämänmahdollisuuksia
pohtiessssaan, tai kuin ihminen vanhetessaan oman tiensä ja rakkautensa,
ne monet, löytäessään, ne kodikseen vakiinnuttaessaan.
Kun aloitamme uutta, josta olemme kiehtoutuneet, niin hetken aikaa
maailma on mahdollisuuksia täynnä. Jos sen hetken jälkeen pidämme pienen
tauon ennen kuin hetki on ennättänyt mennä ohitse, niin voimme samalla
haaveilla ja tehdä hetken aikaa muuta: elämänrytmistä tulee polveileva,
tekemisistä monenlaisia, alun energisyys jaksaa kantaa tekemisen hyvään
laatuun ja arkijärki yhdessä innostuksen ja kontaktin useaan elämänalaan
kanssa tuo ymmärrykseen hyvälaatuisuutta: tähän luon oman tieni. Samaan
aikaa kosketus todellisuuden kanssa tuo kanttia. nyt pitää tsempata, ei
kun tuo oli vaan tollanen ja nä on hienoja ja tarttisko nyt kiirehtiä
tuonne, mitä jos jatkan tän loppuun kun on aikaa ja jaksan, mitä lukisin
ym.
Koska tunnelma on kaikki havainnot, tunteet mielekkyyksineen,filosofia,
konteksti yms yhteensä, niin tunnelmataju on avain ilmiöiden syvällisen
merkityksellisyyden ymmärtämiseen: kaikkien havaintojemme joukko asettaa
ilmiöt kunkin oikealle mielekkäimmällepaikalleen kokonaisuudessa, jos
vain ymmärrämme ideaaleja, siis kokonaisuuden ja ikiaikaisen elämäntavan
mielekkyyksien tasoa kyllin hyvin aina elämämme käytäntöä myöten.
Syvällistä viisautta maailmasta ja maailmassa el'misestä voi oppia, kun
luonnon helmassa katselee maisemaa samalla kun miettii elämää. Niin
mietityttävät isot kysymykset vertautuvat luontomaiseman osiin, esim.
puiden oksiin ja runkoon, ja niin tunnelmatajun myötä,
rakennehahmotuksensa myötä ja huomatessaan, miten tunteet liittyvät
kuhunkin asiaan ja kertovat niiden paikasta maailmassa ja ihmiselämässä,
niin silloin voi objektiivisesti yltää johonkin syvällisempään
näkemykseen elämästä ja maailmasta, maailmassa elämisestä ikiaikaisen
luontonsa mukaan, vaikkei tavallisesti osannut."