Kauneusihanne on oikeasti suuren taidon piirteitä

Lehtien ja television kauneusihanne on suurimmalta osaltaan taitojen oppimisen sanelema: otetaan mallia taitavimmista, vaikkei itse oltaisi niin taitavia, että hahmotettaisiin heidän taitonsa taidoksi.
Herkkyys eli havaintokykyisyys on taidon välttämätön edellytys, mihin taitoon minkäkin verran. Havaintokykyisyyden avulla ohjataan toimintaa hyvin sujuviin uomiin: luonnollisuus, harmonia ja tervehenkisyys. Taitavimmat myös onnistuvat eniten: positiivisten tunteiden mukaisuus ja eheät monimutkaiset superhyvin toimivat kokonaisuudet. Omaa elämää hahmotetaan lähinnä tuntein ja tuntemuksin, niinpä elämänviisaus edellyttää tunteidenmukaisuutta ja taidon näkövinkkelistä se on pääpiirteiden saamista kodalleen elämän kannalta.
Kauneus sen sijaan on oikeasti eri juttu. Se liittyy siihen, millaisia ihmisiä arvostamme, keiden suuntaan haluamme kehittyä ja ketkä tunnemme hengenheimolaisiksemme. Arvostaminen usein liittyy ymmärtämiseen eli suunnilleen samaan taitotasoon tai siis niin lähelle samaan, että huomaa toisen olevan taitava. Se liittyy myös siihen, että arvostaa toisen arvoja, sillä jollei arvosta, niin toinen näyttää jotenkin makaaberilta. Kukin on siis kaunis omiin ihanteisiinsa, arvoihinsa ja arvostamiinsa taitoihin liittyvällä tavalla, oman sosiaalisen luonteenlaatunsa ja sosiaalisten suhteidensa tyypin mukaisella tavalla. Vain osa pitää sinua kauniina, mutta he ovatkin hengenheimolaisiasi.
Kauneusihanteet ovat sen sijaan hyviä olemassa siksi, että haluamme kehittyä elämässä tärkeissä taidoissa. Kauneusihanteen mukaisella henkilöllä voi olla esim. 100 000 kertainen äly/taito, ja siksi hän on sopiva malli, jollei ole näytellyt noita piirteitä (jolloin siis hänen osaamisensa ei oikeasti ole sen korkeampi kuin sinunkaan, voipa olla osin matalampikin), vaikket tuntisikaan niitä samantyyppisiksi kuin omat muihin syihin perustuvat ihanteesi. Kauneusihanteista kuuluu ottaa mallia kauniilla tavalla: luonnollisesti, tunteidenmukaisesti, tervejärkisesti ja tervehenkisesti, rehdisti, terveistä elämäntavoista joustamatta. Siinä on sama kuin muissakin taitavissa malleissa: taidon perustaso on pidettävä mukana, siis mm tervehenkisesti perusasiat ok.

Eheydestä

Eheydestä

Kukin toiminta ja oma elämä ylipäätään tarvitsee oman tilansa ja oman rytminsä, omat tarpeensa täytetyiksi kuten ihminen oman sosiaalise n tilansa tunteakseen voivansa hyvin ja voidakseen keskittyä tekemiseensä. Kun tuolla elämän puolella on tuo oma tilansa, nuo omat tarpeensa täytettyinä ja oma tekemisentapansa, tuntuu se tuon elämänalueen eheytenä. Ja kun jokin noista puuttuu, tuntuu se särönä tuon elämänalueen vaatimusten täyttämisen kohdalla.
Tarpeita on perustarpeita, kuten levon ja ravinnon tarpeet sekä lämmön tarve, joita tarvitaan tekemiseen kuin tekemiseen, tarvitaan, jotta oltaisiin valmiita lähtemään tekemään jotakin. Toisaalta on myös yksittäisten tekemisten tarpeita kuten tarve keskittyä riittävästi, jotta tekeminen sujuisi.
Kukin tekeminen on vähän kuin arvo: kun se on saanut oman tilansa, kun se arvona on kunnioitettuna, on hyvä levollinen olo, kun kukin asia on omalla oikealla paikallaan elämässä ja tekeminen mukavansorttista.
On terveiden elämäntapojen asettamia vaatimuksia, on tarvetta omiin tekemisiin, johonkin, mistä itse pitää, on levon ja toimeliaisuuden tarpeita ja tekemisten tyypin tarpeita.
Mitä parempi elämäntapa, sitä kauniimpi, eheämpi, sitä onnellisempi ja yksilöllisempi(?) ja sitä viisaampi.

Oma jumppa vai ryhmä

Liikunnassa on tärkeää se, että pääsee toteuttamaan itseään, liikkumaan itselleen luontevin tavoin ja että liikkuu reaktiivisesti vauhdilla. Siitä syntyy liikunnan riemu ja se tuo kauneutta ja hyvää oloa, mikä taas tuo kauneutta ja hyvän olon tuoman hyvän tahdon myötä hyvin sujuvia ihmissuhteita. Mutta se edellyttää, että liikkuisi ihmisten ilmoilla jossakin liikuntalajissa tiaai vaihtelevantahtisella juoksulenkillä.
Oma jumppa kotona ei tuo näitä hyötyjä, koska siitä puuttu reaktiivisuus ja aitous. Ei ole hyvä tehdä jotakin liikettä siksi että tää nyt ois tällanen et tää tekis näitä liikkeitä tällasella tyylillä vaikka joka kerta näin monta. Koska se ei ole liikunnallista, se ei ole aitoa, siinä ei mielen ohjaava vaikutus hellitä ja anna tilaa liikunnan vaatimuksille, kehon kuuntelemiselle ja reaktiiiviselle hetkessä elämiselle. Jos tekee liikkeen ikään kuin näytellä'kseen, jättää siinä itsensä lyttyyn ja tulee paha mieli kuin olisi koko päivän istunut sisällä eikä saanut ilmaa. Ihmisen keho tarvitsee oman tilan, omat liikkumistapansa eikä niitä saa näytellä, jottei keholle ja mielelle tule huono pottuuntunut olo.
Sen sijaan liikuntaryhmissä, lenkkipolulla yms pitäisi saada liikkua itselleen luontevin tavoin, myös tuntevasti, vaihtelevantahtisesti, miesmäisyyttä tavoitteekseen turhan päiten ottamatta, uskoen että naisetkin saavat olla urheilullisia, ovatpahan vain mielenlaatunsa ja ajattelutapojensa vuoksi toisennäköisiä kuin miehet ihan väistämättä, jolleivät miesten liikkumistapaa tavoittele.
Ulkona liikkuminen luonnon helmassa tekee hyvää mielialalle.

Jos olet nätteleväinen, ei sinun pitäisi tanssia, sillä liikkumisessa tulee kovin huono olo, jos tekee tarkkaan tietynlaiset liikkeet ilman, että ne ovat aitoa itseilmaisua, jotenkin tuntuu, ettei saa elintilaa, vaikka tilanne muuten olisi ok. Jos sen sijaan haluat ilmaista itseäsi avoimesti liikkein, tanssia pantomiimin sijaan niin kuin mieliala on ja itsestä tuntuu hyvältä liikkua, niin silloin tanssi voi tuoda hyvän mielen, jollei sitä liian näyttelemisen kaltaisesti neuvota. Hyvä esimerkki on jenkka, jota kukin saa tanssia omalla tyylillään, ja huono esimerkki ovat tarkkaan määrätyt tanssiliikkeet, jotka eivät jätä tilaa omalle tyylille yksityiskohdissa. Niin siis ihminen, jonka koordinaatiokyky ei ollenkaan joudu koetteille, voi tanssia ihan hyvällä mielellä, mutta sellainen, joka väittä itseään korrdinaatiokykyisemmäksi kuin mitä onkaan, ei saa tanssista hyväätekevää vaikutusta mielialaansa vaan menee jotenkin myttyyn.

Meikeittä?

Ulkonäkömme on sosiaalisen kommunikaatiomme osa: jos olemme liian räikeän näköisiä omasta mielestämme, laimennamme liikkeitämme, ja jos taas liian valjun näköisiä, niin kommunikoimme voimakkaammin liikkein. Pyrimme siihen, että saamme viestimme perille ja tilaa itsellemme, ja sen saavutamme tällaisin ohjaavin muunnoksin toimintaamme ja ulkonäköömme. niinpä on luultavaa, että vaikka meikkaisit itsesi kauniimmaksi kuin mitä ilman meikkiä olet, niin jos olisit muutaman kuukauden täysin ilman meikkejä mutta jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä ihan tavalliseen tapaan, niin kasvosi korjautuisivat kauniimmiksi niin, että yleisvaikutelmasi ilman meikkiä olisi pitkälti sama kuin ennen tavallisesti meikattuna.

Hyvästä liikkumistavasta

Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
(Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)

Järkevästä tenhoavaksi

Koulumainen ajattelu on kaavamaista, kaavoihin kangistunutta, jumiutunutta, reagoimatonta, typerää ja siksi tuo myös mitäänsanomattoman ulkonäön ja tylsän tökerön sosiaalisuuden. Mutta jos ajattelun taitojaan parantaa, hyvälaatuistaa seuraavasti, niin tyylikin muuttuu tenhoavaksi ja elämänviisaammaksi:

Kunnollisessa objektiivisessa ajatuksessa ei ole olennaista kaavamainen muotoilu vaan havaintojen kuvaaminen sellaisina kuin ne ovat, aistittuina, kaikin piirtein koettuina ja huomioon otettuina, elettyinä ja tunnettuina eikä vain kylmästi etäältä todettuina. Sitä mukaa, kun oivallamme paremmin, mitä maailmankuvamme asiat merkitsevät elämälle, saamme kosketusta elämään koko kokemiskyvyllämme ja tuntein ymmärrämme elämän ilmiöitä. Tunteet kertovat, mitä tehdä minkin ilmiön kanssa. Tunteet kytkevät vahvasti koetun havaintomme käytännön tekojen pontimeksi. Reagoida, ymmärtää, olla elossa, väristä elämää, olla eloisa ja tunteva, hienoviritteisesti toimiva... Se on paitsi viisainta myös kauneinta!