Minua on hämmästyttänyt ja häirinnyt se, että naisilla, ihan niin kuin miehilläkin, on sukupuolityypillinen mukavuusalue ja tiettyjä elämänaloja ja tekemisiä, joita kaipaa elämäänsäedes jonkin verran ja sekä itseisarvoisesti että toisaalta hyvänä apukeinona johonkin. Toki naisten välillä on suuria eroja siinä, miten paljon naismallista ja minkätyyppistä naismallista he kaipaavat, mutta kumminkin joku oma mukavuusalue on ja se yleensä edellyttää, että saa joitakin erivapauksia siihen nähden, miten miehet tekevät ja elävät, esim. toisten naisten siivellä naistenvaatteiden tai ihan vain naiseksi luokittumisen myötä. Mutta käytännössä kumminkin yleensä käy niin, että naisten lokeron asiat kysyvät rahaa ja ovat klilpailunkohteena, kun taas miehet tekevät mieslokeron juttuja työkseen ja saavat siit rahaa, tekevät vähän kuin roskien vientiä roskikseen, johon aina saa vuoron itselleen. Ja niin eivät sitten paljoa muuta kaipaa, jos tuo mieslokero on sentyyppisen miehen kuin mikä heidän oma mukavuusalueensa on. Miksei naisille käy samoin? Miksi syntyy kilpailua ja suorittamista? Voiko yksi syy olla kukka- ym kuvioissa, joita naiset suosivat. Voiko olla, että osa naisista ei ymmärrä, miksi niitä käytetään ja miksi valita millainenkin itselleen, miksi kullekin omanlaisensa, ja niin sitten etenkin korkeampaan taitotasoon ja siis myös laajemman elämänpirimn tarpeeseen tarkoitetut monimutkaisen tai taidokkaan näköiset kuviot jotkut naiset mieltävät suorittamiseksi: esittävät taitavampaa kuin ovatkjaan, varastavat lokeron itselleen ja sitten yrittävät saboytoida sen, kun eivät jaksaisi mokomaa suorittamista, joa on jonkun toisen tavallinen taitotaso, tavallisen arkijärjen sekä koulujärjen monimutkaisuusaste. Syntyisikö ongelmaa ollenkaan, jos naiset tunnistaisivat oikein, mikä esim. heidän oma kukkatyyppinsä on mm kuvion monimutkaisuuden tai elämänmakuisuuden määrän osalta?
* * *
2.5.2018 Käsityötaidoista ja onnekkuudesta http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2018/04/sulkapaahineista.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti